Vitsi, että väsyttää kovasti! Aika vakio aika nukahtaa on nökäjään klo2.00. Herään silmät ristissä sitten  jo aikasin aamulla vilkuilemaan kännykkää. 

Huomenna pitäisi mennä takaisin kaupunkiin, jossa miehenikin asustelee :s.. En tahdo!
En haluan nähdä häntä, kuulla hänestä, tietää hänen olemassaolostaankaan. Sattuu liikaa.

En tiedä yhtään mitä sen ihmisen päässä liikkuu. Muuta kuin että se tuskin paskanvertaa välittää juuri mistään, minusta ainakaan. Osaan kyllä itsesääliin vajota aina tarvittaessa.

Hohhoh.. ja huoh!

Kaksi kuukautta jos jaksais jotenkn pakoilla, etten joutuis tilanteeseen, missä mahdollisesti törmäisin häneen.
Kahdeksan viikkoa ja saisin pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä pienestä asunnostani kohti uutta kaupunkia.

Onneks eessä häämöttää rauha ja vapaus.
Kaksi kuukautta tuntuu kuitenkin sietämättömän pitkältä!